Äärellä eli Elämäni tarina lyhyesti

Kirjoitettu 2008

Niin. Nainen parhaassa iässä.
Tummentuneet silmänurkat, kalvakka iho,
suupielet pyrkivät alaspäin. Ei järin kaunis näky.
Kumarrun lähemmäs ja tutkailen tuota olentoa vielä tarkemmin.
Kyllä. Selviä ryppyjä silmäkulmissa ja alkuja otsalla.
Siristän silmiäni ja näen saman naisen, toisenlaisen.
Ruususuun, persikkaposken, tummat sinisilmät ja keimailevan
luomen poskella. Silloin ennen.

Silloin ennen hymy oli kaunis. Valaisi kasvot.
Nauru helisi kuin kultaharppu.
Vartalo oli nuori ja notkea. Se osasi luikerrella kutsuvasti aistillisen
musiikin tahdissa.
Ja ne silmät katsoivat ujosti mutta uteliaasti nuorta miestä.
Mielessä koko tuleva elämä. Kaikki sen lupaukset ja mahdollisuudet.
Lupaukset ja mahdollisuudet.

Eräänä kauniina kevätaamuna
kävivät käsikädessä onnen kuvassa.
Nuori nainen niin hehkeä ja kaunis kuin kevätaamun kuulaus.
Ja valkea kuin pitsiunelma, pakkasaamun huikaiseva kirkkaus.
Leppäkerttu ikkunalla toi onnittelut itse keväältä,
elämän keväältä.
Tyllihameen alla onni oli jo paisunut kahdesta onnesta.
Sulautunut kolmanneksi.
Sitten tuli syksy.

Sitten tuli syksy.
Syntyi suloinen poikalapsi. Kultatukka, suukkosuu.
Äidin rinnoilla viihtyi tuo hellitty pikku enkeli.
Elämä oli värejä täynnä kuten värikylläinen syksy pihamaalla.
Mutta sitten nuori nainen sairastui pahasti.
Syksy pimeni.
Mielen värit synkkenivät.
Kauniit värit katosivat.
Tuli talvi ja mieli musta.
Kaunis vartalo kärsi tuskaa, mutta mieli piteli päätä elämän pinnalla.
EI saanut luovuttaa. Elämän tähden.

Elämän tähden nainen taisteli ja nöyrtyi aina uudelleen.
Mies ja lapsi vierellään. Kaksi pelastusrengasta.
Kaksi toivonkipinää.
Ne kannattelivat vuodesta toiseen niin, että värit alkoivat palata maailmaan.
Ja lopulta, sairaudesta kuluneena,
arvet merkkeinä taisteluista,
kohotan katseeni peiliin.
Silmissä kaikki elämän värit.
Mitä siitä, vaikka silmien ympärillä rypyt säteilevät!
Ne säteilevät hymystä!



(C) Shari Love

Rakkaudella, kannustukseksi kanssasisarilleni